Arkeen palautumisesta
Aamulenkin maisema tältä aamulta, kun oli pieni pakkanen
Pitkästä aikaa blogin parissa Positiivisen kierteen puolella. Olen mä kesällä kirjoitellut, mutta kirjoituksia ei ole vielä julkaistu vaan ne julkaistaan muutaman viikon kuluttua uuden valmennussivuston mukana. Omassa mittakaavassani ihan mahtavan isoja juttuja tulossa ja kerron niistä lisää pian.
Olen huomannut, että muutos on näin alkusyksystä kaikkien mielessä. Pari kiloa tai liikuntarytmin ja harrastusten palauttaminen tai ylipäätään arki ja asioiden siihen sovittaminen ovat nyt ajankohtaisia.
Kuuntelin viime viikolla Riku Aaltoa Firstbeatin webinaarissa. Oli mukava huomata, että monen ammattilaisen puheisiin on tullut mukaan sallivuus. Aina ei tarvitse puristaa sitä viimeistä hikipisaraa. Kuormitusta ja stressiä ei kannata latoa stressin päälle vaan miettiä, mitkä omat voimavarat ja sovittaa oma tekemisensä ja liikkumisensa sen mukaan. Meillä on monella eri syistä laikka punaisella ja palautuminen on huonoa. Ihmettelemme, miksi näin on! Voisiko syynä olla se, että kun olet jo kuormittunut, et elvytä itseäsi vaan teet samat treenit ja samat työ- ja muut ponnistukset? KUUNTELETKO itseäsi? Tai KUULETKO, miltä tänään tuntuu?
Ihminen ei ole kone, vaan lanka palaa loppuun, jollet välillä anna itsesi levätä. Liikkuminenkin voi olla palauttavaa ja kun olet kuormittunut, pieni reippailu saattaa olla se, joka palauttaa. Paikalleenhan ei tarvitse jäädä. Uskon, että juuri tuo itsensä kuuntelu ja havainnointi voi olla ‘se juttu’, joka auttaisi pitämään palautumisen paremmassa tasapainossa.
Toiselle liikkumaan lähteminen on se itsekuria vaativa asia. Toiselle taas se, että salilla jaksaisi oikeasti treenata. Itsekuria kannattaa ennemmin käyttää siihen liikkumaan lähtemiseen, ei treenin tehoon. Eikö olisi kuitenkin tärkeintä, että liikkumisesta tulisi hyvä mieli? Ainakin meille tavallisille kuntoilijoille. Kun sitten on se superpäivä, niin silloinhan tulee automaattisesti sitten hypeltyä ja juostua vähän enemmän, kun energia pulppuaa.
Ravitsemuksessa itsekuria kannattaa käyttää ruokarytmissä pysymiseen ei syömisen rajoittamiseen tai kieltäytymisiin. Jos syö säännöllisesti ja riittävästi, ei mielitekoja tyypillisesti ole. Olen varsinkin itse huomannut tämän kesän jälkeen, kun vähän vieläkin palauttelen tuota normaalia ruokarytmiä. Minulle paras on edelleen pätkäpaasto-rytmi (8-18 noin) ja itse laitettu tuorepuuro, salaatti, kasvis+proteiinipainotteinen suht vähähiilarinen ruokavalio. Alkoholi on nyt ollut hetken tauolla, jotta senkin suhteen saan syysmoodin.
Olisi kiva kuulla teidän mietteitä palautumisesta / esimerkkejä huonosta palautumisesta? Sekä miten kesän jälkeinen arkirytmi/ruokarytmi on löytynyt? Onko sulla korkki kiinni syyskuussa? Kommentoi ;)
Anna <3
Tilaa uutiskirje alta ja vahvista tilaus sinulle tulevasta sähköpostista. Lähetän sitten blogin sulle aina mailissa. Jos haluat seurata positiivista kierrettä instassa ja facessa, niin käy seuraamassa.
