Itseluottamuksesta

Lähdetään ensin tuosta kuvasta liikkeelle. Etsin eilen tulevaa lehtijuttua varten ns. ennen-kuvia. Katselin vanhoja kuvia itsestäni ja huomasin yhden yhdistävän asian. Mun selfie-kuvissa puhelin on kuin Hubblen teleskooppi avaruudessa eli se on todella yläviistossa. Se ei ole yläviistossa siksi, että saisin paidan näkyviin vaan siksi, että saisin naaman näyttämään mahdollisimman hoikalta. Kokovartalokuvia ei mun omasta puhelimesta sitten löydykään :) Kuulostaako ehkä tutulta?

Onnistuin menneinä vuosina menettämään itseluottamuksestani ison osan. Itseluottamus ei ole synnynnäinen ominaisuus kuten vaikka temperamentti. Se voi vaihdella ja vaihteleekin ihan tilanteenkin mukaan. Ulkonäkö tuo itselleni osan itseluottamuksesta. Olen siinä pinnallinen. Lisäksi itseluottamusta tuo ympäristö, jossa elät, työskentelet ja kukoistat tai sitten et kukoista - positiivinen feedback työstä, jota teet, omalla vahvuusalueella työskentely ja onnistumiset. Sielläkin oli viime vuosina rapaumaa.

“Itseluottamus vastaa kysymykseen; luotanko itseeni ja itsetunto vastaa kysymykseen; tunnenko itseni. Itsetuntemusta ei myöskään voi olla koskaan liikaa, mutta itseluottamusta voi olla liikaa tai liian vähän.” - Ilona Rauhala

Epäilen itseäni ihan säännöllisesti vieläkin ja itseluottamukseni horjuu. Olen nyt uuden uran kynnyksellä ja siten noin kerran päivässä olen tilanteessa, jossa lapsen tavoin heitän hanskat maahan ja sanon: “Mä en osaa”. Mun itseluottamus horjuu esimerkiksi epäonnistumisen pelosta tai sen tunnistamisesta, etten osaa jotain ja kaiken saavuttaminen tuntuu vaikealta - jopa mahdottomalta. Sinnikkyydellä sitten pyrin niitä haasteita ylittämään. En anna periksi. Ero entiseen on se, että annoin itselleni luvan antaa periksi (melkein kaikessa).

Tiedättehän nää tyypit, joilla on talon kokoinen ego ja iso itseluottamus! Asiat voivat mennä pieleen, jos luottaa itseensä liikaa. Ihmisen pitää osata säätää itseään eikä mennä liian isolla itseluottamuksella tilanteisiin. Urheilussakin voitetaan nöyryydellä, ei isolla egolla. Suurin osa meistä ei pidä liian isoista egoista, mutta sopivasta itseluottamuksesta kyllä: Siitä, että ihminen on sinut omissa nahoissa. Itseluottamusta on siis hyvä olla sopivasti ja itsetuntemusta niin, että tiedät millainen olet parhaimmillasi ja miten tuot omat parhaat puolesi esiin.

Oman itseluottamukseni sain takaisin tekemällä viime kesänä vahvuus- ja arvotyöskentelyä. Kun tuntee vahvuutensa saa tukevaa maata jalkojen alle ja räpiköiminen loppuu. En lähde kenenkään kanssa kilpajuoksuun vaan olen ihan ok omana itsenäni. Tähän yritän aina lisätä sen aitouden, että kohtaisin kaikki ihmiset aina läsnäolevasti ja aidosti, säröineni kaikkineni. Olen lisäksi ja tulen varmasti aina olemaan nolojen tilanteiden nainen, jolle joka tapauksessa sattuu ja tapahtuu koko ajan. Ei siis masennuta siis viinerinmuruista rinnuksilla tai rikkinäisistä housuista. Vaikka onnistunkin olen silti haavoittuvainen - ja parempi näin.

Pyrin myös nykyään näyttämään oman haavoittuvaisuuteni ja tuon sen avoimesti esiin. Omaa tarinaani ei esimerkiksi olisi ilman viime kevään miniromahdusta (josta kirjoitan täällä). Se, että on aito ja sinussa on säröjä ei tee sinusta heikkoa vaan ehkä jopa kiinnostavamman. Ihminen, jossa ei ole säröjä, ei ole totta.

Jättirapu-kasvispaistos neljälle

300 g jättiravun pyrstöjä

marinadi:

1 lime

suolaa, mustapippuria

2 rkl oliiviöjyä

2 valkosipulin kynttä

1 tl savupaprikajauhetta

chiliä maun mukaan

Kasvikset:

2 kesäkurpitsaa

1 iso paprika

1 sipuli

1 rasia herkkusieniä

Ota ravut sulamaan jo etukäteen. Tee marinadi oliiviöljystä, limestä, valkosipulista ja mausteista. Anna rapujen marinoitua noin 20-30 minuuttia. Pilko kasvikset kuutioiksi ja lohko sipuli. Laita kasvikset mukaan marinoitumaan noin viideksi minuutiksi.

Paista airfryerissa tai uunissa kypsäksi. Airfryerissa riittää 10 minuuttia. Normi uunissa pellillä noin 20 minuuttia. Purista päälle vähän limeä, leikkaa lehtipersiljaa ja laita lautasen kulmalle vähän majoneesia.

Jättiravun pyrstö -pakasteet ovat laskeneet hinnoissa ja nyt saa paketin sekä Lidlistä että Pirkka-pakasteena alle kympin. Tykkään! Tässä reseptissä käytin näitä Pirkka-rapuja. Mun arkikokkaus vaihtelee nyt ihan päivän säätilan mukaan. Keväisenä päivänä syntyy tällaista ja takatalvipäivänä syntyy kiusauksia. Laitan ensi viikolla reseptiksi Kyssäkaali-katkarapu -laatikon reseptin, josta tuli tosi hyvää.

Olen kuunnellut edelleen Camilla Tuomisen tunteet työelämässä podcasteja tämän kirjoituksen innoittajana toimi Ilona Rauhalan kanssa tehty jakso, jonka pääset kuuntelemaan tästä. Suosittelen kuuntelemaan sieltä jaksoja jos ihmismieli ja työelämä kiinnostavat.

Jos itseluottamus-asiat kolahtivat sinulle niin kommentoi alle omista kokemuksista. Tästä asiasta on hyvä jakaa kokemuksia. Tilaathan tuosta alta uutiskirjeen sähköpostiin, niin lähetän sen sulle tuoreeltaan. Vahvista se myös sähköpostiin tulevasta linkistä. Ja seuraa päivittäisajatuksia tuolla instan ja facebookin puolella.