Mini-avautuminen
Pakko tulla tunnustamaan tänne jotain. Olen lihonut, mutta se ei ole se tunnustus!
Aloitin nimittäin uudestaan tupakoinnin. Tämä asia on hävettänyt minua tosi paljon viimeisen vuoden aikana. Alussa poltin jopa salaa. Menin talon taakse polttamaan. Miten ihmeessä sitä voikaan lipsahtaa? Mun piti vain mennä mukaan tupakalle ja kokeilla tuntuuko se enää miltään. No tuntuihan se ja olin yllättävän nopeasti taas samassa vanhassa koukussa. Poltin suurin piirtein yhtä paljon kuin 2019 ja samoihin aikoihin. Ja hävetti ja harmitti!
Nyt hyvät uutiset. Olen lopettanut uudelleen ja ollut polttamatta. Mieli tekee välillä tilanteissa, joissa olisin aiemmin polttanut. Niistä mennään yli tilanne kerrallaan. Tismalleen sama kuvio kuin edellisellä kerralla.
Muutoksen taustalla on aina tahto ja päätös muuttua. Milloin muutoskitka antaa periksi, tuntuu joskus olevan sattumanvaraista. Kuitenkin koen, että aito tahto täytyy kaikessa muutoksessa olla taustalla. Jos tarpeeksi tahtoa ei ole, muutos voi jäädä toteutumatta kokonaan tai jäädä puolitiehen. Mutta silti ihmettelen ja päivittelen sitä, miten helppoa kuitenkin kaikesta huolimatta meidän on lipsua takaisin vanhoihin rutiineihin. Minähän ajattelin lopettamisen jälkeen, että tuskin enää koskaan poltan.
Syy miksi avaudun tästä on se, että haluan julkisesti kertoa, että olen epäonnistunut, mutta kerännyt itseni ja ottanut lusikan kauniiseen käteen.
Lihominen
Sitten se toinen juttu! Painoa on tullut talven aikana lisää. Surut, vähäisempi liikunta, sairastelut ja muut ovat varmasti syynä tähän. Olen ollut paljon huonommin organisoitu ja syönyt paljon enemmän makeaa kuin tavallisesti
Seuraan instagramissa @herkkutrikoissa. Hän aloitti tämän päivän postauksensa näin: “Miltähän sun tän kesän loma voisi tuntua, jos voisit lomailla ilman että sun tarttis miettiä ruokaa tai sun kehoa?Miltä lomalle valmistautuminen voisi tuntua, jos sitä varten ei tarttis laihduttaa?”
Uskon, että moni meistä painii samojen asioiden kanssa. Laita tili seurantaan, jos kaipaat tervettä suhtautumista. Suoraan sanottuna silti oma olo ei tunnu hyvältä. Oma kehonkuva on edelleen vääristynyt, niin että on vaikea hyväksyä itseään sellaisena kuin on. Mitä jos vain hyväksyisi itsensä? Olisiko se niin vaikeaa, että pitäisi itseään kauniina kaikkine muhkuroineen.
Tämmöisiä mietin täällä tänään. Kommentoi alla tuntemuksia, olis kiva kuulla muutoksista ja kehotuntemuksista!
Anna <3
