Mitä jos me ei oltais koskaan tavattu?

On olemassa ihmisiä, joiden kohtaaminen tuntuu jälkikäteen väistämättömältä. Ikään kuin elämä olisi kuljettanut meidät samaan pisteeseen, samaan hetkeen, jossa katseet kohtaavat, sanat vaihtuvat ja yhteys syntyy. Mutta mitä jos niin ei olisi käynyt? Mitä jos juuri sinä, juuri nyt elämässäni oleva ystävä, olisitkin jäänyt jonnekin toiseen suuntaan, toiseen aikaan, toiseen mahdollisuuteen?

Usein ajattelemme ihmissuhteita tietoisina valintoina. Valitsemme ystävämme kuten parisuhteessa valitsemme kumppanin – huolella, sydämellä, järjellä. Mutta todellisuudessa ystävyys syntyy monista pienistä, sattumanvaraisilta vaikuttavista hetkistä. Yksi keskustelu, yksi jaettu nauru, yksi hetki, yksi avautuminen, jossa elämä tuntuu hieman kevyemmältä, koska joku toinen seisoo siinä rinnalla.

Kun mietin omia ystävyyksiäni, huomaan, että ne ovat syntyneet hyvin erilaisista kohtaamisista. Toiset ovat tulleet elämääni suuren ystäväpiirin kautta, toiset täysin yllättäen, yksittäisistä hetkistä, joissa yhteys on vain syntynyt. Työkavereistakin on tullut ystäviä. Yksi asia kuitenkin yhdistää kaikkia merkityksellisiä ystävyyksiäni: ne ovat kasvaneet ajassa. Ne eivät ehkä olleet aluksi niin syviä, mutta jossain kohtaa jokin muuttui. Keskustelu syveni, jokin hetki teki suhteesta merkityksellisen, ja siitä tuli osa elämää.

Mikä tekee ystävyydestä merkityksellisen? Onko se katse, joka kertoo, että toinen ymmärtää sinua ilman sanoja? Onko se jaettu huumori, joka tekee arjesta kevyempää? Onko se se tunne, että juuri tämä ihminen välittää sinusta aidosti? Ehkä ystävyyttä ei voi määritellä yhdellä tavalla – se vain tapahtuu, silloin kun sille on tilaa ja kun sen on tarkoitus tapahtua.

Ja vaikka pidän yksinolosta, huomaan aina kurottautuvani ystäviä kohti. Sillä hetkillä, kun elämä antaa haastetta, on aina ollut joku, joka on juuri siinä hetkessä oikea ihminen kuuntelemaan. Tämä on myös syy, miksi ylläpidän ystävyyksiä säännöllisen epäsäännöllisillä tapaamisilla tai jopa omilla ystävyyteen keskittyvillä päivillä, jotka monesti sisältävät käynnin Tallinnassa :)

Ystävyys on rakkautta. Erilaista, mutta yhtä syvää. Ja siksi ystävänpäivänä haluan kiittää teitä, jotka olette osa elämääni.

Mitä jos me ei oltaisi koskaan tavattu? En uskalla edes ajatella ❤️