Pikkujoulujen jälkeinen päivä

Edellisessä postauksessa alkanut alkoholittomuus muuttui kuin muuttuikin moukuttomaksi marraskuuksi. Päätin siis lähteä ihmiskokeena firman pikkujouluihin autolla. Pikkujouluja vietettiin Tampereella hohtogolfissa ja perinteisesti tapaksia syöden Inezissä. Alkoholittomuus tuntuu nyt olevan isompi juttu muille kuin itselle. Työyhteisössämmekin on muitakin holittomia, mutta minun autoiluni oli nyt vähän ihmettelyn aiheena. Toisaalta onhan tämä itsellekin iso asia ja nyt myös pieni ylpeyden aihe.

Pikkujoulut olivat ihanat ja seura parasta, mutta kuten ehkä monen autoilevan, minunkin matkani kotiin alkoi ennen puolta yötä. Ihan fiksu päätös, sillä keli oli ihan hirveä ja olin jännityksestä kankea, kun kömmin petiin 01:30. Ja parasta kaikessa: Lähdin pikkujoulujen jälkeisenä aamuna kävelylle. Tällä kertaa en selvittelemään tomuisia ajatuksia, vaan ihan oikeasti kuntoilemaan.

Päätös ketoruokavalion aloittamisesta

Alkoholittomuus on ollut tietyllä tavalla matka itseen. On ollut aikaa tuntea kaikki omat tunteet ilman alkoholin tuomia tunne-elämän vaihteluita. Nyt on tunne siitä, että ollaan vääjäämättömästi menossa kohti uutta. Tiedän, että tämä tunne on ollut ennenkin, mutta olisko tässä sittenkin jotain. Olen nyt sopinut kosmetologi-Jonnan valmentajan Harrin kanssa treffit Tampereelle ja mulle tehdään ruokavalio ja saliohjelma. Mainitsin vienosti siitä ketohommasta, mutta en päättänyt sitä varmaksi vielä. Nyt tuntuu siltä, että mua saattaa ruveta pyörryttämään, jos en saa hiilihydraatteja. Jep, logiikka on mun laji.