Kiireen etumerkki

Ei mun opinahjon portailta, mutta kuva koulun portailta

Tämän syksyn aikana olen taas totutellut toimimaan kiireessä. Kevät oli mulle kiireettömyyden ja uuden tutkimisen aikaa ja samalla myös luovuuden aikaa. Nyt syksy on tuonut tiukemmat aikataulut ja vienyt aikaa luovuudelta. Muiden alkaessa taas määritellä aikatauluja, palaa myös kiire. Palaverit ja työt eivät ole enää pelkästään etänä ja yhden klikkauksen päässä sängystä, vaan paikkoihin pitää taas mennä. Pitää tutkia julkisen liikenteen aikatauluja. Aamulla voi työmatkaan mennä tunti. Pilvenkeveä poikkeusaika alkaa olla takanapäin. Siinä oli hyvät puolensa.

Kyllähän sitä arjen saa rullaamaan, mutta en tykkää kiireen tunteesta. Olen kiireisenä aivan hirveä minuuttioptimoija, joka pistää itsensä aikamoisen lujille tiukalla suunnittelulla ja kovasykkeisellä tekemisellä. Tarvittaessa olen tosi tehokas. Mulla luennot ja ohjaukset ovat Vallillassa ja olen yrittänyt järjestää viikot, niin että opetus- ja ohjaustekeminen on yhdessä ryppäässä ja luentojen suunnittelu sijoittuu vähemmän hektisiin päiviin.

Olen pohtinut itseäni ja kiirettä yhden @siirtolapuutarhaunelmia postauksen jälkeen ja mielestäni teen osan kiireestä itse. Teen sen kiirepuheella ja kiireen tunteella. Tuo kiirepuhe on tuo alla olevan kuvan Liisa Ihmemaassa valkoinen kaniini.

“Voi hyvänen aika, olen myöhässä!”

“Kiire on, kiire on”

Teen siis kiireen osittain ihan itse. Saan asioita tehdyksi ja koko ajan päässä tikittää kello. Sitten kun olisi aika olla luova, niin tuo kello ei voi olla päällä. Tai kyllä se itse asiassa on, ja silloin uuden luomisesta ei tule yhtään mitään. Siksi yritän tehdä itselleni kiireen osalta hajautetun viikon. Viikon suunnittelu ja jakaminen eri sisältöisiin päiviin on iso mahdollistaja kiireen taltuttamisessa. Nykyinen työ mahdollistaa mulle oman ajan hallinnan ja suunnittelun, mikä ei ollut aikaisemmin työssäni mahdollista. Monet meistä on duuneissa, jossa muut hallitsevat elämää ja kalenteria. Tämä mun hajauttaminen ei kaikille ole mahdollista ja siksikin sitä arvostan.

Kuuntelin mielenkiintoista podcastia Kiireen anatomia spotifysta. Tässä muutamia mielenkiintoisia ajatuksia siitä:

• Ajan hahmottaminen - kalenterin eläminen on eri asia kuin sen suunnittelu. Päätin ottaa tämän kalenterin elämisen ohjenuoraksi, jotten suunnittele ajankäyttöäni liian tiukaksi ja joudu käyttämään aikakapselia tai teleporttausta paikasta toiseen siirtymiseen.

• Ein sanominen - vaikeat kaksi kirjainta sanoa minunlaiselleni ihmiselle, jolla on ongelmia kiltteyden ja rajanvetämisen kanssa.

• Kiire tarttuu muista - tarkkaile kiireisen eleitä ja puhetta. On tosi helppo lähteä tähän tunteeseen mukaan. Varokaa siis tiimin kiireen herättäjiä ;)

• Omaa to-do -listaa voi sorttailla tärkeys ja kiireellisyys -akseleilla. Omalla listallani on keväältä ja kesältä näitä vähemmän tärkeitä tehtäviä ja selvitettäviä jäljellä, hih! En taida siis olla ihan pahimmasta päästä kuitenkaan.

Oletpa siis mindfullness-hidastaja, joka urheilee paljon, tekee uraa ja olet silti hyvä kumppani ja vanhempi - tee itsellesi palvelus ja mieti omat kiireen elementit läpi ja tee arjesta oman näköinen kokonaisuus.

Lapsilla ei muuten ole kiire. Johtuukohan se siitä, että lapset elävät hetkessä. Voisin ottaa hetkessä elämisestä kiinni ja tartuttaa arkeeni hippusen lasten uteliaisuutta ja ihmettelyä. Voisin vaihtaa sitä vähän suorittamisen tilalle. Vois olla hyvä kombo!

Marraskuun suunnitelmana mulla on kirjoittaa psykologisesta palautumisesta. Firstbeat-hyvinvointimittaus on tulossa ja ajattelin jakaa siitä kokemuksia. Lisäksi jos saan mahtumaan, niin ensi viikolla alkaa elämäni toinen paasto. Edellisen paaston kokemuksia löydät täältä.

Tilaa uutiskirje tuolta alta ja vahvista tilaus sinulle tulevasta sähköpostista. Lähetän sitten blogin sulle aina mailissa. Jos haluat seurata positiivista kierrettä instassa ja facessa, niin käy seuraamassa. Instastooreissa olen ehkä aktiivisimmin viikottain äänessä