Koronakehoista
Matkalla Itä-Suomessa
Olen viime viikkoina kuunnellut herkällä korvalla kanssaihmisiäni ja alkanut miettiä koronakehoja. Korona teki monelle pysähdyksen, tauon elämään. Oltiin etätöissä ja tilattiin Woltilla ruokaa. Koska alkuun uskallusta liikkua mihinkään ei ollut, niin varmasti ruoasta tuli monelle hyvä liittolainen. Ravintolaruoka tunnetusti sisältää runsaasti kaloreita ja suolaa, joten ylimääräistä energiaa tulee helposti.
Oma korona-aikani meni maaseudulla asustaen, jonne ei ruokaa voi tilata, joten kiusauksia ei ollut. Kun ruoan tekee itse, tietää mitä siihen laittaa. Siellä oli helpompi pysyä kartalla omasta syömisestään. Valmiista annoksesta on vaikea tietää, paljonko energiaa se sisältää. On ihana istahtaa välillä nopeasti tulevan aterian ääreen, jonka saamisen tarvitaan vain pari sormen liikettä puhelimen näytöllä ja sitten vain oven lukon rapsahdus. Syömisen pitää olla nautinto, mutta kyllä se mulle suurimmaksi osaksi on polttoainetta. Kun tietyt aineet liittää liikaa sanaan nautinto alkaa ruokavalio mennä pieleen. Kun hyvää on pelkästään pasta, pizza, kiinalainen, thaikku tai karkki, sipsi, siideri ja lonkku, olet pahasti hiilariövereissä. Vähän rasvaa päälle ja Pippa Laukkaakin alkaa itkettää.
Lomalla olen huomannut, että on vaikeampi pitää omaa käytäntöä yllä. Syöminen on epäsäännöllisempää kuin normaalisti ja joku ruoista tulee aina jonkun muun kokkaamana. Tuntuu kuitenkin, että iso muutos on tapahtunut sitten viime kesän lomailun. Aamiainen on pysynyt edelleen omissa käsissä ja terveellisenä marjoineen. Salaattia on pysynyt lautasella. Lautasella on ollut nyt myös hiilareita. Olen ottanut ohjelmaan kaurapuuron ja perunoita ja maissiakin on grillattu. Rasvakammosta pääsin ketoruokavalion myötä eroon. Fiilismittarilla mitattuna öljyt tekevät mulle hyvää, joten olen pitänyt ruokavaliossa MCT-öljy- ja neitsyt oliiviöljy -lusikalliset.
Kaikkein isoin juttu mulle tässä omassa prosessissa on ollut liikunta. Tällä hetkellä tämän 168 cm ja 63 kilon päivittäiseen liikuttamiseen kuluu 2200 kcal. Katselin Ouran kulutushistoriaa ja viime syyskuulta löytyy ‘low point’ liikkumisen suhteen. Olen istuksinut varmaan autossa ja käynyt satunnaisesti salilla. Päiväkulutus oli 1800 kaloria vaikka painoa taisi olla 20 kiloa enemmän. Tuohon 400 kaloriin mahtuu aika paljon ruokaa tai herkkujakin. Hassua tässä on se, että moni tietää nämä ajatuksen tasolla. Kyllä, kyllä. Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa ja niin edelleen. Kaiken moinen jeesustelu ja saarnaaminen on näissä asioissa turhaa. Toisia jopa ärsyttää, kun tätä on niin vaikea arjessa noudattaa. Mun paras tapa on tätä nykyä aamukävely. Lenkkejä tulee ainakin viisi viikossa ja noin 8-9 kilometriä kerralla. Paino on tasaantunut parin kuukauden aikana tuohon 62-63 kilon välille ja tuntuu pysyvän siellä.
Mutta tietyllä tavalla kiloista viis. Itselle uskon, että nyt ollaan tasaannuttu omiin hyvän olon mittoihin. On hyvä fiilis olla ja kroppa jaksaa hyvin. Nyt ne mietteet koronakiloista: “En kyllä menisi nyt bikineissä rannalle” sanoo yksi tuttuni. “En todellakaan ota paitaa pois” sanoo toinen, kun helle porottaa puistossa ja vaatteita vähentämällä saisi helpotuksen. Vaatekoko on kasvanut ja naisilla on vielä mahdollisuus A-linjaisiin vaatteisiin ja erilaisiin optisiin harhoihin. Kun pitäisi riisua vähemmäksi, alkaa itsetietoisuus ja itseinho kohota. On armottomuuden aikakausi. Peilin ohi vain vilahdetaan. Omaa kroppaa moititaan, omia elintapoja kauhistellaan ja silti jämähdetään huonon olon lämpimään lampeen kuin sammakot.
Aiempina kesinä olen ollut tuossa itseinhossa. En osaa sanoa, olisinko itse saanut käännettyä omaa mieltä posiitiiviseen kehonkuvaan ilman elämäntapojen muuttamista. Aikaisemmasta ruokavaliosta ja alkoholin käytön määrästä en ainakaan löytänyt hyvää oloa. Mutta positiivisia ajatuksia nämä muutokset silti vaativat. Uskon, että negatiiviset ajatukset omasta vartalosta vievät syvemmälle armottomuuden kierteeseen. Sieltä olotilasta pitää lähteä ylöspäin. Nyt kun oma muutosmatka on jo pitkällä, olen saanut pari ihanaa tilaisuutta auttaa muita löytämään omaa tukioksaa, jolla tuosta sammakkolammikosta päästään ylös positiivisuuden tielle. Jos tuntuu, että itse ei pysty, suosittelen pyytämään apua. Kaikkien meidän lähipiiristä löytyy ihmisiä, jotka ovat onnistuneet muutoksessa ja mielestäni kannattaa ottaa heihin rohkeasti yhteyttä. Ainakin itse autan tosi mielelläni. Se on sitä kokemuksen tuomaa asiantuntijuutta.
Jos siis mietit koronakiloja tai liikunnan aloittamista tai lisäämistä, aseta itsellesi positiivinen tavoite. Mieti olotila missä haluaisit olla ilman itsesi soimaamista eteenpäin menneenä. Kun olet tavoitteessasi, mikä on toisin, mikä on erilaista? Sanoita tavoitteesi positiiviseen muotoon. Sitten mieti, kuka voisi auttaa sinua? Kenet sinun täytyy saada ymmärtämään ja hyväksymään muutos? Mitä aiot nyt tehdä? Mihin haluat sitoutua? Mitä olet valmis tekemään tavoitteesi eteen? Tämä on tosi yksinkertainen harjoitus, jonka voi tehdä itsekseenkin. Ajatuksena on löytää positiivinen kierre kohti tavoitetta. Mielen voimalla käydään matka muutokseen läpi ja sen haasteet. Kun olet jo mielessäsi tehnyt tämän matkan, olet jo pitkällä. Onnea matkaan <3
