Mielihyvästä
Olen edelleen itse itseeni tutustumisen tiellä. Hyvällä tavalla. Olen keväästä asti tutustunut uuteen itseeni, opiskellut ja lukenut paljon kirjallisuutta. Oppinut tunnistamaan itsessäni paljon tunteita ja käsittelemään niitä. Olen löytänyt näin jälkikäteen vastauksen paino-ongelmaani. Tuossa yläkuvassa on mielihyvänarkkari. Olen aina tykännyt asioista, joista saan niin sanotusti kicksejä. Ne ovat voineet olla hyvää tekemistä; Ihmisistä olen aina saanut energiaa ja hyvästä tiimityöstä on monesti irronnut aivan uskomattomia yhteisiä ajatusten tuloksia. Huonossa mielessä tuo mielihyvän haku on ollut hyvän olon -kokemuksen hakua alkoholista tai hyvästä ruoasta, karkista, juustosta tai sipseistä. Harvoin olen nauttinut asioista vain vähän, pala kerrallaan, pari juustonaksua tai lasi viiniä. Kaikkea olen kahminut aina nopeasti hyvän olon nälkää tyydyttäen.
Tämä on asia, jota en aikaisemmin tiedostanut. Nämä olivat mulle terveydelle haitallisia mielihyvän lähteitä. Lyhytaikaisia, hetkellistä mielihyvää tuovia asioita. Asioita, jotka koukuttavat. Asioita, jotka laittavat tekemään, kun haluat tuota oloa lisää. Sitten tietysti, kuten tunnettua, hetken mielihyvää tuovat asiat tuovat epämiellyttäviä tunteita ja morkkiksen tullessaan. Ja morkkis kääntyy sitten joko kohti parannusta eli tapojen ryhdistämiseen tai sitten antaa mennä, kun on alamäki -tyyppiseen tekemiseen. Silloin huonot tuntemukset laitetaan kaapin perukoille ja pidetään siellä. Tietoisesti pidetään siellä ja monesti lapataan lisää sitä mielihyvä-herkkua.
Itsellä omien tunteiden välttely oli iso osa paino-ongelmaa. Söin ja join itseni näkymättömäksi. Kätkin painoasian alle vaikka mitä tunnekuormaa. Oli helppoa, kun pystyi laittamaan asioita mahdottomiksi ylipainon takia. Ei tarvinnut edes paljoa perustella itselleen, kun pystyi avaamaan ylipainokaapin oven ja sinne vain kätevästi hyllylle. Epävarmuuden tunteet, parisuhteettomuusasiat, sosiaaliset suhteet, liikkumattomuus. En mä voi, koska… Mua ei kukaan…. Kukaan ei ikinä…. Kaikki katsoo…. Oli siis helpompaa kieltää omat tunteensa. Oli helpompi olla siellä painon takana, josta oli kätevästi saatu käänteinen vastaus kaikkiin ongelmiin. Hyvä ja huono uutinen on siis se, ettei paino-ongelman ratkaiseminen ratkaise tunnemaailman ongelmia. Painonpudotus ei itsessään ratkaise itsetunto-ongelmaa.
Itselle tämä omaan itseen tutustuminen alkoi viime keväänä. Painonpudotus oli jo loppusuoralla ja sitten tuli täysin siihen liittymätön romahdus, josta kirjoitin silloin näin. Hyvä, että tuli. Se sai alulle ison pään sisällä tapahtuneen muutoksen ja tämän blogin muun muassa. Olen edelleen matkalla ja musta on kiva analysoida itseäni. Hyvällä tavalla. On hyvä tunnistaa asioita omasta syömisestään. Syökö nälkään vai tunteisiin? Turruttaako huonoja fiiliksiä huonolla ruoalla? Mikä juuri siinä herkussa antaa meille sitä tilapäistä lohtua? Mikä on käytöksesi herkun jälkeen? Lisää vai tämä riittää?
Olen edelleen lukenut Anu Tevanlinnan Hyvinvointia mielelläsi -kirjaa ja hän listaa siinä STOP-harjoituksena tunnetun tekniikan. Siinä siirrytään automaatioista tietoisiin valinnan tekemisiin, kun huomaat mielihalun ‘iskevän’. Uskon, että tästä on varmasti monelle apua:
S = Seisahdu, pysäytä ja lopeta tekeminen
T = Tee, tuo huomio hengitykseen hetken ajaksi
O = Ohjaa huomio tähän hetkeen, aisti mielen ja kehon tuntemuksia
P= Palaa tekemiseen tietoisesti.
Jokaiseen impulssiin ei kannata tarttua, koska tässä mielihyvän maailmassa meille tarjoillaan kaikkea yllin kyllin. Varsinkin noihin haitallisiin mielihyvän lähteisiin tarttumisessa auttaa pieni pysähtyminen. Sen mielihalun voi ohittaa tietoisesti toimimalla. Ja toisaalta elämä on myös nautintoja varten, joten jos herkkuja syö niin tekee senkin tietoisesti. On hyvä kiittää ja palkitakin itseään. Mutta liika on liikaa, niin kuin tunnistan omassa tapauksessani. Mieti vaikka herkkuohjelma itsellesi. Montako herkkua viikkoon voisi mahtua? Mulla ehkä kahtena päivänä viikossa on hyvä. Eilen harjoittelin tätä automatkan suklaapatukka -ajatuksella. Ajelin kotiin esinälkäisenä ja siellä mulla pomppi suklaapatukka mukana. En sitten ostanut, kun kotona oli ruokaa valmiina ja tiesin, että se suklaapatukka viesti vain väsymyksestä.
Broileria ja paahtovihanneksia sekä uunifeta (keto, vhh)
2 pientä kesäkurpitsaa
1 munakoiso
1 paprika
öljyä, suolaa, mustapippuria ja chilihiutaleita
lehtipersiljaa ja timjamia
Tämä helppo ruoka tulee yhdellä uunipellillä. Pilkoin kasvikset kuutioiksi ja pyöräytin öljyssä ja mausteissa ja laitoin 40 minuutiksi 175 asteeseen paahtumaan. Sekoittelin välillä. Marinoin broilerin paistileikkeet ja laitoin ne sekä fetan mukaan uuniin 200 asteeseen 25 minuutiksi mukaan paistumaan.
Ihanaa syksyistä viikonloppua! Mulla on viikonloppuna luvassa taas coaching-harjoituksia ja synttärijuhlat. Olisi kiva, jos olet kommentoisit tuonne alle oman tunnesyömisesi tai jos tämä kirjoitus herätti jotain mietteitä <3
Seurailethan mun tekemistä myös instassa : @positiivinen_kierre ja tilaa uutiskirje tuolta alta, niin lähetän blogin sulle
