Muutoksen voimasta

Silmät on sielun peili. Aina välillä vuoden takaisia kuvia katsoessani ihmettelen, mikä noita silmiä painaa.

Tiedättekö sen tunteen, kun olette jättäneet tekstin hautumaan ja ajatuksena on viimeistellä se seuraavana päivänä. Eilisen sanat olivatkin kadonneet internetin avaruuteen ja nyt mulla on tyhjä valkoinen ruutu kirjoittelemiseen. Naps, naps! Kirjoita uudelleen. Oliko eilisen ajatukset edes hyviä? Alan jatkossa maanisesti tallentaa tuotoksia.

Aloitin viime viikonloppuna valmennusopintoihin liittyvät harjoittelucoachaukset. Opiskelen Turun yliopistossa Ratkaisukeskeistä valmennusta ja opintoihin kuuluu tietty määrä harjoitustunteja. Oikeata coachausta siis, mutta harjoituksen vuoksi eli raha ei vaihda omistajaa. Olen tehnyt näitä harjoituksia aiemminkin pariharjoituksina, mutta vähänpä osasin aavistaa, kuinka voimakkaita kokemuksia on tulossa.

Valmennuksen aikana käydään läpi asiakkaan valitsemaa teemaa ja tavoitteellistetaan asiakkaan ongelman ratkaisu. Olen itse tilanteessa keskittynyt ja yritän kysyä asiakkaalta oikeita kysymyksiä, jotka auttavat asiakasta löytämään vastauksia ongelman ratkaisemiseksi. Ikäänkuin silloittamaan tietä kohti tulevaisuutta. Ja tuo sana silloittaa ei siloittaa, sillä sitä ei tehdä. Polku aukeaa, kun katsotaan tulevaisuuteen. Löydetään halutun lainen omien arvojen mukainen tapa elää ja olla siellä tulevaisuudessa. Esteitä poistetaan valmennuksessa pois tieltä jo etukäteen ja mietitään kuka voi tukea ja auttaa muutoksessa. Mietitään ja rakennetaan motivaatiota monelta kantilta.

En olisi ikinä ajatellut, miten voimakkaan hyvän olon itse saisin tuosta valmentamisesta. Mulla oli sunnuntaina ihan nousuhumalainen fiilis valmennuksen jälkeen. Tiedättekö sen tunteen, kun on ottanut yhden humalluttavan lasin tai kaksi kuohuviiniä tai lasin vahvaa glögiä. Ihan älyttömän hyvä pää pilvissä pörinä olo. Voihan se olla että kaikkeen turtuu, mutta hyvän olon fiiliksiä arvostavalle tämä on ollut kyllä voimakas viikko. Tulee vähän mieleen, että miksi sitä muuta tekisikään kuin tätä valmennusta, kun se tuntuu näin hyvältä. Silti tietysti, minähän en tehnyt siinä mitään muuta kuin kuuntelin ja kyselin intuitioon luottaen.

Ajatteletteko koskaan sitä, miten voimakkaita sanat voivatkaan olla? Sanat voivat kirjoitettuna ylös tuoda muutoksen konkretiaksi. Sanoihin voi palata ja ne voivat kirjoitettuna vaikuttaa suunnitelmalta, jota tulen noudattamaan. Muutos alkaa suunnitelman tekemisestä ja suunnitelma kannattaa aina purkaa konkretiaksi. Tässä me tietysti olemme jokainen erilaisia. Toiselle auttaa asioiden mittaaminen, toiselle ruksilistat, toiselle vaikka syömisen tai liikunnan merkitseminen kalenteriin. Lisäksi mulle sanoista tulee voimasanoja. Kun ne on itse sanoittanut ja ne on kirjattu ylös. Itse kirjoitan aina valmennettaville vähän muistiinpanoja. Miten hienosti omaa muutosta voikaan sanoittaa ja näihin sanoihin voi myöhemmin palata, jos muutossuunnitelma jossain kohtaa tuntuukin kadotetulta tai suunnitelma tarvitsee kirkkautta. Siksi sanat muistissa mieluummin kuin ilmassa, josta ne helpommin häviävät.

Näitä asioita voi miettiä ja harjoitella paitsi valmentajan kanssa, niin tietysti myös itsekseen tai vaikka ystävän kanssa. Avoin ja utelias mieli toimivat tulevaisuuden tutkinnassa. Itsekriittisyys ja latistaminen tai kateus eivät toimi. Valitse myös muutoksen mietintäkumppaniksi ihminen, jonka tiedät haluavan sinulle pelkkää hyvää ja joka uskoo sinuun.

Uutta juttua tuli taas myös uunista ulos :) Koko syksyn keittiössäni on jatkunut erilaisten vähähiilihydraattisten kasviksien kokeilumaraton. Tällä kertaa kokeilussa oli spagettikurpitsa. Hiilihydraatteja siinä on 7g/100 gramaa. Oli sateinen ilta viikolla ja piti saada jotain uuniruokaa. Tästä spagettikurpitsabolognesesta tuli hyvää ja helppoa. Tykkään kovasti tästä uusien kasvisten tutkimisesta. Kun käytöstä ovat poistuneet pasta, peruna ja riisi, niin pitää tuoda jotain uutta tilalle. En ole kyllä vielä kaivannut noita edellä mainittuja takaisin. Kuka olisi uskonut kuinka herkkua on kaali!

Hyvää kuvaa tästä ruoasta oli mahdotonta ottaa etukäteen ja lautaselta taas hävisi sitä tahtia, että ei ehtinyt kuvata

Spagettikurpitsabolognese uunissa (VHH)

1 Spagettikurpitsa

200 g jauhelihaa

1 sipuli

1/2 punainen paprika

100 g fetaa

1 purkki tomaattimurskaa

suolaa, pippuria, chiliä

Lehtipersiljaa ja timjamia

Parmesaaniraastetta

Kurpitsanpuolikkaat laitettiin alassuin, öljyttynä uunipellille 200 asteeseen 40 minuutiksi kypsymään. Sillä aikaa tein soosin. Kuullotin sipulin ja paistoin jauhelihan. Lisäsin paprikan kuutioituna vähäksi ajaksi pehmenemään ja sitten mausteet, tomaattimurskan ja vähän vettä. Täyte saa olla aika kuivaa, joten ei kauheasti vettä. Kastike kiehui hellalla puolisen tuntia. Lopuksi vasta lisäsin fetaa kuutioituna ja yrtit. Musta on kiva, että feta jää kastikkeissa tunnistettavaan muotoon.
Poista kurpitsoista kypsä sisus lusikalla. Lataa kurpitsaa ja kastiketta kurpitsan kuoriin. Ensin kurpitsaa, sitten soosia. Toista toinen kerros samoin. Päälle laitoin parmesaaniraastetta ja sitten uuniin vielä yhdistymään ja paahtumaan 20 minuutiksi 200 asteessa.

Arvostakaa hyviä fiiliksiä ja tehkää aina silloin tällöin tietoisuusharjoituksia. Aivoille tekee hyvää, kun välillä keskittyy pieniin asioihin. Tuuleen iholla, varpaan kutitukseen, painontunteeseen lihaksissa, ruohoon, syksyn lehtiin, ihmisiin kulkemassa kadulla. Tätä voi tehdä pieninä annoksina tai isompina. 10 minuuttia tai aamupäivän. Monet ovat niin kasvaneet kiinni puhelimeen nykyään, että on unohdettu, mitä joskus aikoinaan tehtiin yksin kahvilassa. Tarkkailtiin muita ihmisiä. Se oli ehkä sen ajan mindfullnessiä. Antaisitko siis tänään jossain välissä itsellesi jotain hyvää? Pikku tauon hengittelylle.

Ihanaa lauantaita <3

Ps. Seurailkaa mua instassa @ positiivinen_kierre