Mikä oli sun boink-hetki?

Paljon on muuttunut tämän pään sisällä

Tapasin vanhan ystävän viikonloppuna pitkästä aikaa ja hän sanoi tunnistavansa minusta ääneni, ei oikeastaan muuta. Muuttunut olemukseni todella löi hänet ällikällä. Kerroin hänelle lyhyesti omaa tarinaani viimeiseltä vuodelta, jota olen tähän blogiin kirjoittanut. Hän kysyi minulta, mikä oli minulle se boink-hetki. Hetki, jolloin päätin tehdä muutoksen.

Jäin miettimään asiaa ja tällaisia tuloksia kaivelin itsestäni. En olisi varmasti päässyt oman muutosprosessini alkuun, jollen olisi lopettanut toviksi alkoholin käyttöä. Jos aina posottaa vain tutuilla laduilla ja arkeen ja juhlaan kuuluu alkoholia, voi olla vaikea muuttaa elämäntapoja. Tipaton lokakuu, joka saattaa kuulostaa ankealta, muutti kuitenkin itsellä paljon. Alkoholi vaikuttaa itsellä niin mielialaan kuin kehon koostumukseenkin. Molemmissa asioissa vaikutukset näkyvät päiviä, ei vain seuraavana päivänä. Tummat silmänaluset, nesteen kerääntyminen, hyvän olon fiilis, morkkis, masennus. Tipattomuus teki oman olon tasaiseksi, kun tietty alkoholin aiheuttama aivosumu poistui kokonaan kuvioista. Ehkä oli vähän tylsääkin, mutta välillä tylsyys on hyväksi.

Mietin myös, onko se Boink-hetki tarpeellinen elämänmuutokselle? Itselle tuo holittomuus saattoi olla se hetki tai ajanjakso, koska silloin ainakin positiivisia muutoksia lähti tapahtumaan. Paino lähti jo vähän alkuun tippumaan, terveysvaikutuksia näkyi Ouran mittareissa, sain ketoruokavalion ohjeet ja fiilis alkoi parantua. Joillekin saattaa löytyä se boink-hetki, mutta mulla alkoi vain sarja positiivisia tapahtumia, jotka ovat johtaneet aika totaaliseen muutokseen. Ulkomuoto on muuttunut, ääni on ennallaan ja pää on täynnä viisaampia ajatuksia.

Oma elokuu jatkaa kesän perästä hyvällä ruokavaliolla. Olen nimennyt oman elämäntapani nyt hiilihydraattitietoiseksi. En ketoile pelkästään vaikka osan päivistä syön ketosti. Tuo hiilaritietoisuus on itselleni sitä, että mulla ei ole edelleenkään leipää kaapissa. Olen kokenut, että on edelleen parasta pitää tuo tutuin ja nopein nälän poistaja poissa valikoimista. Syön tuorepuuroa, jonka teen kaurahiutaleista jugurtin kanssa. Salaatteja teen edelleen paljon. Pizzaa olen syönyt kaksi kertaa, mutta pastaa en vielä kertaakaan tänä vuonna. Perunaa olen syönyt joskus viikonloppuisin. Hedelmiä ja marjoja syön reilusti, koska ne ovat kesässä parasta. Hyvää rasvaa en välttele, vaan otan edelleen esim. MCT-öljyä lusikallisen päivässä. Se vaikuttaa muun muassa ruoansulatukseen, tehostaa rasvanpolttoa sekä virkistää aivojen toimintaa. Suuren osan päivistä menen edelleen pätkäpaaston aikataululla, mutta tämän ihan tottumuksen vuoksi.

Sadonkorjaajan kesäkurpitsavuoka

Tämä Lähiömutsin blogista bongattu kesäkurpitsavuoka toimii ihan huipusti ketoviikolla, kun jättää hunajan pois. Lihansyöjä-vieraillekaan ei tarvitse miettiä, tarviiko tämä lihaa joukkoonsa, sillä oli todella herkkua! Kuvan fetakerroksen päälle pilkoin vielä buffala mozzarellaa ja sitten uuniin.

Oman oloni kannalta tuo hiilaritietoisuus tuntuu aika hyvältä tavalta elää. Vatsaa ei turvota eikä pörisytä. Eilen koulupäivän aikana söin voisilmäpullan ja äidin pöydästä söin vielä jäätelöä ja mansikoita. Vatsa pinnitti sitten housuja koko kotimatkan. Edelleen silloin kun syön makeaa, mulla silmät ja makumuistot syö enemmän kuin mitä vastaavasti ne tuottavat nautintoa noin olona jälkikäteen. Mutta onneksi ei enää jännitä, että tulevatko himot ja kilot takaisin. Kyllä sokerikoukku on taakse jäänyttä elämää. Voihan se tietysti olla, että se Boink voi kuulua toisinkin päin ja alkaa elämäntapojen rapautuminen. Koitan muistaa olla tyytyväinen ja aidosti tykätä itseäni. Se sekä ruokavalion ja liikunnan tuoma hyvä olo pitävät ehkä tämän junan raiteillaan ja vauhdissa.

Boinkilla tai ilman, sinä voit onnistua <3 Ihanaa viikonloppua