Oikein vai väärin?

Käytättekö hattuja? Vaalea leidi ilman turvotusta, tumma turvotuksella

Tällä viikolla mun mielessä on ollut paljon mietteitä sallivuudesta. Seurailen omana harrastuksena facebookin ruokavalioryhmiä ja tällä viikolla mun mielestä ihanin tarina oli (vähän lainaten) postaus, jossa ryhmäläinen esittäytyi pitkän ruokavaliotaipaleen jälkeen. Hän sanoi laihtuneensa ensin 20 kg vähähiilihydraattisesti, mutta sallivasti välillä lipsuen. Sitten aloittanut liikunnan ja pudottanut painoa todella hurjasti ja saanut vatsan ja kropan kuntoon. Hän kävi vain sanomassa, että jos hän pystyy, niin kaikki pystyy. Ja minä olin tästä postauksesta aivan lovena ja niin onnellinen hänen puolestaan ja universumi tietysti myös.

Kun puhutaan ruokavaliosta ja liikunnasta pitäisi aina ajatella muutosta kokonaisvaltaisesti. Sanonta ‘Olet, mitä syöt’ pitää mielestäni aikalailla paikkansa ja siksi peräänkuuluttaisin ihmisiltä harkintaa ja intuitiota siihen mitä painonpudotusruokavaliolla syö. Moni meistä on noudattanut tiukkaa ruokavaliota ja saanut tuloksia. Yksipuolinen ruokavalio voi olla kropalle raskas ponnistus ja moni saattaa siitäkin vielä karsia pois ns. inhokkejaan. Lentoemäntädieetissä oli aikoinaan keitettyä pakasteturskaa :) Sitten alkaakin tulla herkut ja himot mieleen ja ajetaan mopo ojaan tai grillille tai karkkihyllylle. Aika monelle muutos painossa tai elämäntavoissa ei siten ole pysyvä vaan kuuriluontoinen. Vanhat tottumukset palaavat helposti, jos ruokavalio on ollut todella tiukka tai yksipuolinen tai oman tottumuksen vastainen. Kannattaa siis syödä sitä, mistä tykkää, koska ne ruoka-aineet jäävät helpommin uuden ruokavalion peruskiviksi. Kannattaa kuulostella itseään mikä haluttaa ja mikä ei. Itselleni on taas pitkästä aikaa alkanut maistua lämmin ruoka.

Sitten otan kantaa noihin facebook-ryhmien keskusteluihin ymmärtäen, että ruokavalio on monelle sydämen asia. Ei ole vain yhtä oikeaa tai väärää. Oma tapa ajatella ruoasta on oma tapa. Annetaan ihmisille tilaa ja otetaan selvää asioista. Facebookin ja nykymaailman huono puoli on se, että voimme jäädä tosi yksipuolisesti tietäviksi. Seuraamme tiettyjä ryhmiä ja tietyntyyppistä uutisointia ja yhtäkkiä meillä onkin vain yksi totuus ja yksi ilosanoma. On tosi kurjaa, kun ihmiset kokevat auttaviksi ja tukeviksi tarkoitettujen ryhmien hengen huonoksi. Monesti myös kirjoitettu teksti jättää tulkinnanvaraa. Olen nyt vannonut harrastavani ohitselukua aina kun näen facessa jotain negatiivista :)

Mulle vähähiilihydraattinen tai ketoruokavalio on muokkaantunut aatteeksi tai elämäntavaksi. Ruokakaappi ja jääkaappi noudattelevat tätä elämäntapaa, mutta poikkeuksia tulee matkan varrelle aina. En edes halua miettiä söinkö ruokavaliota oikein tai väärin. Söin ja opin syömään terveellisesti. Opin syömään paljon kasviksia ja pähkinöitä ja hyviä rasvoja. Itselle luulen, että ruokavalion noudattaminen alkuun kirjaimellisesti oli hyvä tapa päästä muutoksessa alkuun. Olin suunnitellut ensimmäisen lipsumisen noin parin kuukauden päähän aloituksesta. Se oli mielestäni tarpeeksi pitkällä enkä toisaalta kieltäytynyt sitä ennenkään muista kuin ruokavalion ulkopuolisista asioista eli ketoherkuttelin kyllä. Ja vaikka lipsumisia tulisi, niin aina noustaan ylös ja jatketaan. Ei anneta pimeyden voittaa!

Luulen, että kestää useita kuukausia muuttaa tapansa pysyvästi ja himoja taitaa itsellekin tulla edelleen. Mutta kaikkiin himoihin ja mielitekoihin ei kannata lähteä mukaan välittömästi. Ketolla öljylusikallinen auttaa ja pähkinät tai ylipäätään ruuan syöminen. Useimmiten nuo himot tulee joko näläntunteesta, tylsyydestä tai tavasta. Kannattaa laittaa pähkinäkuppi siihen, missä joskus oli karkkikippo. Muutoinkin kannattaa pitkittää ja katsoa meneekö impulssi ohi sillä monesti se herkku ei sitten olekaan sen kuvitelman mukainen. It’s all in your head.

Tämä herkku sen sijaan on aivan sallittu ja olin tästä itsekin todella otettu. Että tuli näin yksinkertaisista aineista näin hyvää! Menee mun turvaruokien aateliin! Kaalin silpominen juustohöylällä oli tässä ruoassa onnistumisen tae! Sain inspiraation reseptiin tästä Karppikissan reseptistä.

Kinkkukiusaus (keto)

1 kg kaalia

1 sipuli

250 g palvikinkkua

2 dl kermaa

3 munaa

Juustoraastetta

Mustapippuria

Chilihiutaleita maun mukaan

Suolaa

Silppua sipuli ja kuullota voissa paistinpannulla. Raasta kaali juustohöylällä pieneksi ja paista pannulla välillä kaalia lisäten. Kaalin pitää vähän pehmetä ja hiukan ottaa väriä, mutta ei tarvitse paistaa lötköksi. Lisää kinkkusuikaleet pannulle ja sekoita mausteiden kanssa. Laita uunivuokaan ja kaada muna-kermaseos vuokaan ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteessa noin 30 min.

Sain omalta valmentajaltani ajatuksen edellisviikolla. Universumi antaa, mitä toiveita sinne lähettää, mutta täytyy itse tulla puoleen väliin vastaan. Kotoa ei tulla hakemaan. Se taitaa pitää paikkansa, mutta ensin täytyy sydämen olla avoinna, koska universumi ei kuule, jos ei puhu tosissaan ja aitoja asioita.

Seuraathan mua myös instassa: @ positiivinen_kierre ja tilaa blogi tuosta alta! Olis kiva kuulla miten teillä menee noiden mielitekojen torjumisen kanssa. Siinä meidän kannattaa laittaa hyvät konstit jakoon <3

Iloista syysviikonloppua!

Teidän, Annanne