Rehellisyydestä
Meillä kaikilla on ystäviä, jotka syövät nähtemme vain salaattia, intoilevat viherpirtelöistä ja ituresepteistä ja käyvät omien sanojensa mukaan 5 kertaa viikossa jumpassa. Joka toisessa lauseessa he murehtivat kilojaan ja huonoa oloaan ja muut ihmettelevät, mistä on kyse. Moni paisuu tässä vaiheessa kuin pullataikina. Meillä kaikilla on ystäviä, jotka huolehtivat itsestään, mutta vatsaa turvottaa ja iho kukkii. Hiipii mieleen, että tässä ei nyt kaikki ole ihan oikein. Tuo ihminen ei voi hyvin. Ja huomio, en puhu tässä vain kiloista vaan hyvinvoinnista.
Sun pitää esittää olevasi jonkinlainen, jotta sut hyväksytään. Sosiaalinen hyväksyntä tuntuu vaativan tälläisen kuvan esittämistä ja ylläpitoa. Luomme itsestämme usein jonkinlaista mainoskuvaa, kiillotettua someversiota itsestämme. Tunnistat tästä kirjoituksesta ehkä itsesi, ehkä ystäväsi, minä tunnistan itseni. Kysymys on rehellisyydestä. Oletko rehellinen muille siinä, millaisen kuvan annat itsestäsi? Ennenkaikkea oletko rehellinen itsellesi? Olen itse ollut tässä tilanteessa enkä ollut rehellinen, kaikkea muuta. Olisin silloin sanonut olevani aito ja rehellinen, mutta totuus on toinen. Pippa Laukan Olet mitä syöt -ohjelmassa on alussa viikon ruokapäiväkirja, jossa paljastuu todelliset syömiset. Mun ns. pöytä olisi ollut aikamoinen, niin henkisesti, ravinnollisesti kuin juomineen.
Nostan hattua ihmisille, jotka tekevät tuon paljastuksen tv’ssä. Varmaan olo siinä tilanteessa on ihan kauhea. Oon ihan paska ja miten voin syödä tuollaista! En tiedä olisinko itse pystynyt, mutta joskus on hyvä tuupata ihminen epämukavuusalueelle. Musta tuntuu, että tuo totuus on vielä pahempi meille, jotka tiedämme, miten pitäisi syödä oikein, meille jotka esitämme terveystietoista. Tuossa ohjelmassa joillekin toki oppi oikein syömisestä on uutta. Mutta puhutaan nyt meistä, jotka tiedämme. Musta tuntuu, että me piilotetaan asioita ja syömisiä ja juomisia häpeäkaappiin, joka voi olla kuin kauhujen galleria. Kun tuon kaapin ovi on kiinni, niin kukaan ei näe. Lapsetkin, kun laittavat silmät kiinni niin heitä ei näe.
Aikaisemmin mulla oli laput silmillä ja rehellisyys kaukana. Elin näennäisesti terveellisesti ja satunnaisesti innostuin urheilusta. Olin rakentanut aikamoisen imagon ympärilleni ja ainakin läheiset ystäväni näkivät ja ihmettelivät, etten ole aito. Tiedättekö se sellainen kummallinen osa ihmisessä, josta tietää, että jotain kummallista tuossa on, mutta ei osaa oikein sanoa mitä se on. Syömiset ja juomiset, jotka tapahtuvat neljän seinän sisällä ja kun emme itsekään kai oikein niitä näe. Minulle yksi näistä asioista rehellisesti sanottuna oli alkoholin käyttöni. Eurooppalaiset juomatavat lasillisine iltaisin tai isompina annoksina viikonloppuisin tai lomilla ovat kyllä ihan yhtä hyvä image kuin tuo image ainaisesta salaatin syömisestä. Nyt kun katson asiaa, niin alkoholi oli mun ongelma. Rehellisesti sanottuna se toi mulle kiloja ja esti elämäntapojen muutoksen. Mitäs sitten kun ei ole viiniä? Tässä kirjoittelin alcohol bellystä. Kuinka paljon sumua alkoholista tuleekaan aivoihin. Se on muutoksen este liiallisesti käytettynä.
Ehdotan siis, että aloitetaan kaikki kaappien läpikäymisellä. Mennään sinne epämukavuusalueelle, kun mietitään omia elämäntapoja. Tehdään inventaaria ja ennenkaikkea tehdään muutoksia. Otetaan lusikka kauniiseen käteen, edes pikkulusikka noin aluksi. Listaus omista syömisistä ja juomisista on hyvä asia. Ruokapäiväkirjan pito voi olla muutoksen liikkeelle paneva voima. Tsekkaa ainakin nämä, jos tuntuu, että jossakin mättää.
Höttöhiilarit (Leivän, pastan, riisin, karkin ja muiden herkkujen määrä)
Kasvisten ja vihannesten määrä (tuleeko puoli kiloa päivässä täyteen?)
Proteiinin määrä (liika ei ole hyvästä sekään, koska totuuden nimessä me emme kaikki bodaa)
Rasvojen laatu (Hyvät rasvat oliiviöljystä ja pähkinöistä, paljonko tulee kovia rasvoja esim maitotuotteista)
Onko ruokarytmi kunnossa?
Alkoholin käyttö
Piilotteletko jotain itseltäsi?
Kannattaa miettiä, mikä on oma tavoite. Itseinhon puuskassa joku ottaa tavoitteekseen Bikinifitness-kisakunnon (Kyllä minäkin! Vuosi oli 2014). Tämä on vähän sama kuin epärealistiset tukkaunelmat, jotka vaatisivat kampaajakäynnin kaksi kertaa viikossa. Paremmin onnistuu, kun lähtee realistisesti tekemään muutosta. Siivoaa kaapin kunnolla ja aloittaa sitten silmät täysin auki ja kaikki valot päällä elämän elämisen. Uskon, että tänään minusta paistaa aitous ja rehellisyys. Pelkkien elämäntapojen lisäksi tämän hyvä valo on levinnyt myös moniin muihin elämänalueisiin. Suosittelen siis: Kurkkaa sinne kaappiin, onko syyssiivouksen aika! Jos kaikki on rehellisesti ja sukkalaatikoista ei löydy mitään, ovat asiat varmasti aika hyvällä tolalla.
Olisi kiva kuulla onko sulla tämä häpeäkaappi <3 Kommentoi alla, jos tunnistat tätä ajatusmaailmaa vaikket pahettasi tunnustaisikaan. Tai vielä parempi, tunnusta se tuonne! Kuka tietää mitä sen ulostuominen saa aikaan.
Ps. Seuraahan mua myös instassa @positiivinen_kierre ja tilaa uutiskirje, kun haluat blogin itsellesi sähköpostiin
