Riittävän hyvä

Lomalaisen uikkarit ovat alkuviikolla vaihtuneet villasukkiin, mutta odotan sään käännettä

Takaisin näppäimistöllä! Ihanaa! Loma oli upea, mutta kiva aloittaa taas työt <3 Aivot ovat vielä kolmantenakin työpäivänä vähän tahmeat ja taukoja ja jaloittelua tarvitaan paljon. Kesäni on ollut aika tervehenkinen. On tullut liikuttua enemmän kuin arkena ja ruokavalio on pysynyt aika normeissa jäätelöä lukuunottamatta. Helteillä nälkä ei ole hirveästi kolkutellut, mutta marjoja ja kirsikoita olen popsinut monenkin edestä ;) Olen pukeutunut pääasiassa kahteen kesämekkoon ja Baywatch-uikkariin ja bikineihin. Korkkarit ovat jääneet kokonaan kaappiin, kun olen ajatellut, että Helsingissä on kuitenkin liian kuuma ihmisen oleilla. Aika on kulunut siis landella. Olen viime päivinä miettinyt elämäntapojani ja hyvinvointia. Lomailun ohessa ja mielenkiinnolla tällä kertaa, en huolestuneena. Kuuntelin mielenkiintoisen Väkevä elämä -podcastin, jossa oli vieraana Emmi Arponen ja siitä tuli inspiraatio ja otsikko tähän blogiin: Riittävän hyvä.

Entisenä raivolaihduttajana osaan kaikki hyvinvointiin liittyvät “säännöt”: Lautasmallin, puoli kiloa päivässä kasviksia, 10.000 askelta päivässä, 8 tuntia unta yössä, liikuntaa 3 kertaa viikossa ja niin edelleen. Meillä on monella päässä näitä kontrolloinnin keinoja / suorittamisen rimoja syömisen, liikunnan, nukkumisen ja hyvinvoinnin suhteen. Lisäksi näihin sääntöihin liittyy ehdottomuus toimia näin tai ‘kaikki on pilalla’. Tunnistatko? Olemme joko näiden omien raamien sisällä tai sitten ollaan ihan pellossa eli lyödään tahallaan lössiksi. Mun tämän kesän hyvinvoinnin salaisuus on ollut tätä vastoin: Riittävän hyvä.

Tajusin tämän, kun mietin itseäni ennen ja nyt. Ei Annalle riittävän hyvä ollut koskaan ennen tarpeeksi (Överit tai täydet vajarit ennemmin). Olen oppinut kohtuullisuuteen ja muuttunut ehkä pysyvästi (?). Palasin tätä miettiessäni viime syksyn blogikirjoitukseen Ilosta ja ajatukseen pysyvästä hyvinvoinnista:

“Minulla on hyvä olla ja minulla on terve mieli ja keho. Arvostan kehoa ja mieltä antamalla sille hyvää oloa tuottavaa ravintoa, liikuntaa ja unta. Nautin elämästä arjessa ja opettelen uusia asioita”

Tuo lainaus kätkee sisälleen kontrolloinnin tarpeettomuuden. Kontrollin sijaan haluan itselleni lähtökohtaisesti hyviä asioita. Tämä kesä poikkesi siinäkin, ettei mun tarvinnut tietoisesti vähentää mitään kesänautintoa, herkun syöntiä, viininjuontia tai muistuttaa, että nyt palataan arkeen. Ei vain ole tehnyt montaa päivää peräkkäin mieli hurvitella vaan sopivat annokset ovat riittäneet. Ja miksi kerroin tämän, ei ole jeesustelua tai itsen nostamista jalustalle. Tein paljon töitä itseni kanssa, kun omaksuin tuon yllä olevan hyvinvoinnin arvon. Nyt kesän jälkeen huomaan, että olen ottanut sen arvokseni ihan todella. Jos haluat työstää hyvinvoinnin arvojasi, lue tai kuuntele tämä Anu Tevanlinnan kirja Hyvinvointia mielelläsi. Toinen tämän mahdollistava on tietysti tavan muodostuminen eli olen yli vuoden ajan noudattanut samanlaista syömisen ja liikkumisen rutiinia.

Pysyvän muutoksen taustalla on siis hankittuja mielen taitoja ja tunteiden käsittelemisen taitoja sekä joustavuuden taitoja. Siksi olen ihan liekeissä tästä:

“Riittävän hyvä”

Olisin tarvinnut tämän ajatuksen omaan päähäni niin monta kertaa vuosien aikana. Mulla ei aiemmin raivolaihiksissa todellakaan olla tätä kohtuullisuuden ajatusta vaan kun tuli yksi ‘virhe’ niin kaikki oli pilalla. On varmaan turhaa arvuutella, miten ne raivolaihikset päättyivät :) No kauas rajan toiselle puolen, keksipakettiin tai römpöttelyviikonloppuun.

Muutoksen ensimmäinen onnistumisen askel on joustavuus ja pienissä muutoksen asioissa onnistuminen. Omat isot muutokseni tein syksyllä 2019 noin kuukauden välein seuraavassa järjestyksessä: tupakoinnin lopettaminen, viinilakko, liikunnan aloittaminen ja ketoruokavalio. Juoksemme nopeiden palkkioiden perässä ja muutoksen pitäisi tapahtua heti. Mullakin keto valikoitui ruokavalioksi osittain nopeiden tulosten vuoksi. Kun puhutaan elintapojen pysyvästä muuttamisesta ja siitä tulevien tulosten pitkäaikaisuudesta, on ihan selvää, että pitkäjänteisyys on koetuksella. Mutta mä onnistuin ja elämäntavat ovat pysyneet nyt jo vuoden ajan! Itse asiassa tein tuon arvotyöskentelyn vasta muutoksen jälkeen, mutta pysyvien elämäntapojen vuoksi oli tärkeää, että tein.

Arkeen paluu tarkoittaa tietysti taas myös lisää blogeja. Uusia aiheitakin on jo katsottuna ja palaan kerta viikossa tahtiin. Alkuun aivot ovat olleet aika tahmeat ja tätä blogia hinkattiin julkaisukuntoon, kun sanoja ja toistoa oli vaikka kuinka. Kommentoi alle, jos sinulla on jokin aihe, josta haluaisit lukea blogista.

Tilaa uutiskirje tuolta alta ja vahvista tilaus sinulle tulevasta sähköpostista. Lähetän sitten blogin sulle aina mailissa. Jos haluat seurata positiivista kierrettä instassa ja facessa, niin käy seuraamassa. Päivittelen viikon aktiviteetteja ja kokkailuja sinne. 

Ihanaa elokuuta ja muista unelmoida,

Anna <3

Ps. Mietin tässä jälkikirjoituksena sitä, kuka tai kenen pitäisi ottaa vastuu siitä, että ihmiset oppisivat syömään ja tekemään itselleen hyviä asioita. Syömis- ja liikkumissääntöjä tulee vastaan kaikissa medioissa ja viranomaisten suosituksena koulusta ja neuvolasta alkaen. Opetetaanko niitä koskaan viemään käytäntöön kädestä pitäen? Pitäisikö tähän keskittyä enemmän liikunnan ja terveystiedon opetuksessa? Pitäisikö nykyisen sairaudenhoidon sijaan opettaa ihmisiä huolehtimaan itsestään? Mielestäni meillä hoidetaan ennemmin ja mieluummin sairauksia kuin ennaltaehkäistään sairauksia.