Talvilomavinkkejä Kolille

Ukko-Kolin huipulla

Tiesitkö muuten, että tykkylunta muodostuu vasta 200 metrin korkeudella meren pinnasta? Vaikka lumikelejä on saanut ihastella Etelä-Suomessakin, niin kävimme nautiskelemassa talvesta Kolin kansallismaisemissa. Ihastuin ihan vähän enemmänkin ja tässä kivoja juttuja, mitä meidän matkallamme tapahtui.

Näkymä vaaran laelta länteen

Ihan parasta lomassa oli lumikenkäily. Olimme varanneet opastetun retken ihan meille kahdelle vain Feel Kolista. Vuokrasimme lumikengät ja suuntasimme Irjan kanssa harjoittelemaan. Vähän tekniikkaa siis, mihin sauvat ja miten mäkeä ylös ja mäkeä alas. Kolilta löytyy maastoon merkittyjä lumikenkäilyreittejä, joten ihmeempää suunnistustaitoa ei itselliseltäkään menijältä vaadita, mutta oli superhauskaa kuunnella paikallistietoa luonnosta ja vain nauttia menosta ilman suunnistuspaineita. Lunta oli 80 senttiä, mutta onneksi puuterilumen alla oli kovempi kerros, joten kävelimme pumpulissa ilman hikistä tunnelmaa. Vaikka noilla mentiin umpihangessa ei tullut paniikkia etenemisestä vaan etenimme lumen pinnalla lipuen.

Katoaako maailma kielekkeen jälkeen?

Retki kesti vajaat kolme tuntia ja saimme itse tehdyt eväät tattipiirakkaa ja kuumaa mehua Ukko-Kolin laella. Kun sesonki alkaa, retkiä taitaa olla ohjelmassa enemmän. Nyt tämä oli vain meille, mutta oli kyllä luksusta. Retket lähtevät ylhäältä luontokeskuksesta hotellin vierestä.

Meistä ei kumpikaan laskettele, joten rinteistä näimme vain hiihtohissit. Hissien ala-asemalta löytyi kuitenkin suksivuokraamo. Olen haaveillut murtsikkahiihdosta muutaman viime talven ajan. 18 vuodessa oli kuitenkin tullut vähän turhan iso kynnys yksin ylitettäväksi ja siksi rohkaistuin murtsikka-hiihtokouluun. En halunnut pilata ‘ensimmäistä kertaa’ räpellyksellä vaan katsoa onko murtsikka kivaa. Soitin siis Koliskin hiihtokouluun ja varasin tunnin. Olihan se kivaa!

Sain sukset ja tilpehöörit suksivuokraamosta ja ajoimme hiihdonopettajani Arin kanssa ladun varten. En edes osannut kiinnittää monoa sukseen, kun siteet oli muutettu. Alussa katsottiin, miten lähtee sujumaan ja sain koko ajan palautetta tekniikasta ja käytiin uusia tekniikoita. Katsottiin lantion asentoa, sauvojen liikkeitä, nousuja ja laskuasentoja. Ei siis räpiköinnistä tietoakaan vaan pikaoppimista ja liikeratojen muistelua. Ehkä se hiihtotaito sittenkin on suomalaisella veressä. Tunnin hiihtokoulu välinevuokrineen maksoi 56 euroa, joten ehdottomasti kannatti. Sain kipinän hiihtämiseen lajina, enkä sukset ristissä -kokemuksia. Toki kaaduin yhden hurjan alamäen, mutta sehän oli vain hauskaa.

Kylpyläkävelyn pitstop oli Ryynäsessä, jossa on myös oma panimo.

Viimeisenä iltana teimme iltaretken mökiltä kylän kautta huipulle kylpylään ja syömään. Reppuun pakattiin kuumaa mehua ja uintikamppeet. Saimme matkailuneuvonnasta kartan ja neuvot, joten lähdimme patikkareittiä pitkin kävellen kohti huippua. Kylältä ylös on noin 3 kilometrin matka ja polut oli hyvin merkitty. Haasteellisuus juuri sopiva.

Kaunista polkua pitkin huipulle ohi lammashakojen ja sitten vähän jyrkentyen

Ylhäällä päästiin kylpylään kuohujuomien ja kylpytarvikkeiden kera. Ei liikaa ihmisiä ja kivoja altaita ja saunoja sekä tietysti aina ehdoton ulkoamme, joka oli -20 asteen pakkasessa täydellisyyttä. Kylpylä on neljän jälkeen iltapäivällä vain aikuisille ja korona-aikaan vierailijamäärää on rajoitettu. Saimme istua ihan omissa altaissamme emmekä menneet kenenkään muun päreisiin polskimaan. Sitten freeseinä syömään ravintolaan, josta on maisemat rinteisiin.

Meillä oli matkassa pieni koira, joten teimme matkaa väliyöpymisellä, mutta muutoin Kolille ajaa Helsingistä nopeimmillaan 6 tunnissa. Kävimme kaupassa jo Joensuussa ja ostimme ruoat mukaan isommasta kaupasta vaikka Koliltakin pieni kauppa löytyy. Jos aiot kokkailla, niin ehkä tuo vähän isompi kauppa valikoimineen palvelee paremmin ja sitten täydennykset lähikaupasta.

Korona-ajan lomailuun Koli oli juurikin sopiva. Ei liikaa ihmisiä, eikä ruuhkia, kuitenkin palveluita ja ohjelmaa tarpeeksi järjestettävissä. Muutamia ravintoloita, joissa saa hyvää ruokaa. Kävelyreitit ja ladut todella hyvin merkittyjä ja todellakin niitä riittää. Maisemista tuli satoja kuvia puhelimen kameraan ja harmitti, etten osaa ja omista järjestelmäkameraa.

Tästäkin reissusta laitoin instaan kuvia, joten käypä siellä seurailemassa: @positiivinen_kierre tai facebookissa. Hyvää ystävänpäivää <3