Voiko palautumista suorittaa?

Olen omasta mielestäni tolkun ihminen. Liikun paljon ja seuraan liikuntaa sekä palautumista Ouran sormuksella ja Applen kellolla. Olen tänne blogiinkin kirjoittanut mittauksen ilosanomaa ja siitä, miten se auttaa seuraamaan tavoitteiden täyttymistä. Mietin kuitenkin eilen tällaista, että onko liika mittaaminen pahasta? Olen yrittänyt aina perustella itselleni, etten ole erityisen suorituskeskeinen ihminen. Siitä löytyy todisteita rennosta otteesta viimeksi ala-asteelta, jolloin opettaja sanoin minun olevan salaa viisas ja menevän alimman riman alta, kun se on mahdollista. Totuus on siis, että olen sekä suorituskeskeinen että kilpailuhenkinenkin vielä.

Suorituskeskeisyyshän ei ole kovin muodikasta, koska se tekee sinusta rennon tyypin asemasta hikipäässä kireän suorittajan. Sen vähän kireän suorittajanaisen, jota kaikki kyllä kunnioittavat, mutta joka ei oikein osaa pitää hauskaa. Löysin tän tyypin eilen. Olen alkuvuoden suorittanut liikuntaa ja unta. Pitänyt unirytmin tasaisena ja yrittänyt palautua. Seurannut sykkeitä ja ulkoillut pakkassäässä. Olen tehnyt ihan hitokseen kaiken kuin oppikirjoissa ja tästä nyt arvostelen itseäni. Olen alkanut tehdä itselleni kuplaa, jossa pyöritään oman navan ja hyvinvoinnin ympärillä. Toki kyllä elän arvojeni mukaista elämää, mutta ohjaanko itseäni liikaa? Onko hauskuus kadonnut? Onko korona vienyt lopullisesti järjen?

Ehkä tähänkin ajatukseen taas herätteli ystävän kanssa käyty keskustelu enkä olisi itse tätä tullut tunnistaneeksi. Sitä on niin kaiken tiedon tulvan vietävänä ja vaikka hyvät elämäntavat ovat juurtuneet osaksi omia arvoja, niin suorittajakeskeisyydellä voi puskea itsensä aikamoiseen hybrikseen. Sitten voi ihminen havahtua tähänkin ajatukseen: Liika on liikaa - suoritan terveellisiä elämäntapoja. Olen onnellinen siitä ominaisuudesta, että osaan nykyään tunnistaa omat tunteeni ja jonkin verran ainakin tarkastella itseäni objektiivisesti matkan päästä. Ehkä nyt on taas aika hakea balanssia, päästää hieman ohjaksista tai ainakin purkaa tätä ajatusta omassa päässä. Tehdä elämäntavasta vähemmän suorittavaa, mutta yhtä hyvää tekevää itselle.

Texmex kanakeitto VHH

Paketti Broilerin paistileikkeitä

2 pientä sipulia

2 valkosipulin kynttä

1 paprika

1 purkki kidneypapuja

2 tölkkiä tomaattimurskaa (Mutti)

5 dl vettä

1 Fond du chef kana

1 tl juustokuminaa

chiliä maun mukaan

2 rkl Balsamiviinietikkaa

suolaa

mustapippuria

Tuoretta korianteria

Paloittele aluksi paistileikkeet noin kuution palasiksi (6-8). Kuullota sipuli ja valkosipuli pannussa ja siirrä syrjään. Paista paistileikkeitä muutaman minuutin ajan, jotta saavat vähän väriä. Lisää kuutioitu paprika ja sipulit pannulle. Jatka paistamista muutaman minuutin ajan, kunnes paprikat vähän pehmenevät. Mausta suolalla, pippurilla, chilillä ja juustokuminalla. Kaada uunin kestävään kattilaan ja lisää 2 tölkkiä tomaattimurskaa sekä kanaliemikuutio ja balsamiviinietikkaa. Lisää huuhdotut kidneypavut. Anna kiehua pari minuuttia ja laita sitten uuniin 200 asteeseen noin tunniksi.

Tämä resepti on mukailtu Hesarin Enchillada-kanakeitosta vähähiilihydraattiseksi versioksi. Jos haluat tehdä keitosta kaksi versiota, niin voit valmistaa keiton ohjeen mukaan ja ottaa siitä itselle ja lisätä loppu keittoon tölkillisen maissia. Maissi sopii keittoon hyvin ja koska tölkkimaissi on kypsää niin se ei vaadi keittoaikaa vain sen verran että se lämpenee. Keitto on ihanan mausteinen ja lämmittää kylmällä kelillä… ja paranee vain uudelleen lämmittäessä. Mausteet voi korvata myös valmiilla taco-mausteseoksella, mutta suosittelen kyllä suolan, sokerin ja säilöntäaineiden takia maustamaan itse juustokuminalla ja chilillä.

Seuraavan viikon ajalta päivittelen lomakuvia kolilta lumihankineen, takkamakkaroineen ja punaisine poskineen. Instasta voi siis seurailla talvisia tunnelmia: @positiivinen_kierre ja facebookissa. Harkitsen vakavasti jättäväni Ouran kotiin lepäämään. Ehkä se hillitsisi suorittamista lomalla. Onko muilla ongelmia oman suorittajapersoonallisuutenne kanssa? Tarinoita? Vai olenko ainoa :)