Terveisiä Lissabonista

Matkoilta palattu ja vaaka näytti 76,8 aamulla. Navanalusta 103 cm.

Aika lailla ilman hiilareita meni matka; on ensimmäinen lause, jonka kirjoitan. Tuo kahden ja puolen viikon mittainen kokemus ketoruokavaliosta ehti jo mennä mulla ytimeen. Otin mukaan ainoastaan MCT-öljyn ja vähäisen kokemukseni ketoilusta. En tehnyt mitään päätöksiä minkään syömisestä tai syömättömyydestä vaan päätin mennä fiilispohjalta. Tietysti annokset olivat ihan mitä sattui saamaan, mutta tietyn perusymmärryksen olin jo saavuttanut.  Olimme varanneet kivan huoneiston vanhasta kaupungista ja teimme aamiaiset itse. Muutoin meitä oli vain kolme kulinaristia vaeltelemassa ympäriinsä ja jäämässä jumiin kivoihin mestoihin. Valitsin listalta sellaista, mitä pystyin syömään ja/tai josta osan voi jättää lautaselle. Yllättävän helppoa kuitenkin. En lähtenyt pihvi-salaatti -linjalle, mutta en toisaalta myöskään kaivannut leipää tai pastaa. Onko hiilihydraatti-geenini hävinnyt kokonaan? Huomautan vielä uudelleen, että entinen rakkauteni leipä ei houkutellut!

Caffe di Marzanon upea aamiaispannu, josta nuo alla olevat jäi syömättä

Mielestäni reissu oli aika hyvä koetinkivi omalle motivaatiolle. Haluanko tätä vai haluanko tulevaisuudessakin mässäillä hiilareilla? Onko tämä dieetti, kuten niin monta kertaa aikaisemmin vai onko jotakin muuttunut? Olen monesti miettinyt Mariela Sarkimaa, joka kirjoitti vuosia sitten Laihisraivarit-nimistä blogia. Hänelle laihisraivarit, muuttui laihdutusprojektista koko elämän ja ehkä ajatusmaailmankin mullistamiseen. En tiedä, mutta mulla on sellainen tunne, että hänellä ehkä muuttui matkan suunta laihdutuksesta matkaksi omaan itseen. Kovasti kiinnostaisi itseäkin tietää, mihin tämä oma matka on menossa. Kummallista kuitenkin on noi raivarit tuossa mainittuna, että mulla ei ole tässä projektissa ollut mukana mitään raivon tunteita. Aikaisemmin niitä on kaikkiin laihdutusprojekteihin liittyen ollut rutkastikin. On ollut itseinhoa, halua pikalaihtumisiin. Osaoptimointia hulavanteilla (lue lisää), tyhjennyskuureilla, kaalisoppadieeteillä. Kaikki mulle heti, koska motivaatio ei kuitenkaan säily -tyyppiset ratkaisut ovat olleet tavaramerkkini. En tällä hetkellä varsinaisesti edes inhoa itseäni tai ulkomuotoani.

Miettiikö joku muuten, olinko joulunkin alkoholittomasti. En ollut, koska uusi minäni ei usko totalitarismiin. Join auringonlaskua kattoterassilta katsellessa lasin hyvää port-viiniä ja pihvin kanssa lasillisen punaviiniä. Iltapäivän brunssimaratonilla join lasin kuivaa valkoviiniä. Lissabon on kyllä kulinaristille ihan mahtava kohde ja oli ihanaa huomata, ettei kulinarismistä tarvitse luopua ketoruokavalion takia. Aika monesti kuitenkin laihduttaminen sotii nautintoja vastaan. Omalla kohdallani hommaa helpottaa, että en ole mahdottomasti makean perään. Kävimme kyllä ostamassa Pastel de Nata -leivoksia – when in Lisboa.

Kummallista miten maailman on täynnä ketoruokia

Hyväksi havaittuja ravintolakohteita Lissabonissa

• Caffe di Marzano (Hyviä brunssiruokia ja erinomainen omistaja-sommelier)

• A Nossa Casa (Ihan yksin kertaisesti vain parasta ja luovinta ruokaa)

• Tantura (Mahtavaa israelilaista ruokaa jaettavaksi pöytään. Tilattiin liikaa)

• Time out market Lisboassa on vanhassa hallissa ravintoloita lounaalle ihan mielin määriin

Kannattaa mennä myös LX factoryyn, joka on uudehko hipsterimesta vähän kauempana keskustasta. Kivoja ruoka- ja juomapaikkoja sekä pieniä ostoksia. Kiva kuvausmesta myös.

Muraali LX Factoryssa