Vappu

Joku taitaa huomata, että olen vähän höllännyt vaa’assa käymistä. Totta puhuen olen vahingossa laihtunut vielä lisää. Kiloja on nyt 63,5. Jokaisella meistä on varmasti ihannepainonsa ja ne monesti juontavat polkunsa menneisyyteen. Mulle 62 taisi olla joskus sellainen hyvä. Totuus kuitenkin on, että tällä mittarilukemalla, jolla tarkoitan ikää pitää hyväksyä tietty painon ja iän oikea suhde. En halua laihtua enemmän, ettei naama ala roikkua liikaa (eikä muutkaan paikat).

Aamukävelyjä olen jatkanut pidennetyllä kaavalla ja saanut naapurista itselleni kävelyseuralaisen. Jos aiemmin pohdiskelin maailmaa itsekseni, nyt olen saanut juttuseuraa ja se on kyllä ollut oman pään kannalta todella hyödyllistä. Olen kuulemma välillä todella negatiivinen. Minä? Mähän olen parin viikon takaiseen verrattuna kuin päivän paistetta. Huhtikuun keskimääräiset askeleet per päivä oli 12666 kpl. Uskoisin, että tällaiset kävelyt ovat aivan omiaan rasvanpolttoon. Edelleen jatkan projektia, jossa kropan koostumus saa muuttua vaikken laihdutakaan enää.

Vappu on tähän Korona-aikaan nähden ihanan normaali. Somistamme juhlatilaksi kesähuoneen, jotta saamme itsekin oleskeluun vaihtelua. Vappupäivänä menemme paljuun loikoilemaan ja käymme paljuliveä eri puolille Suomea ja eri seurueisiin. Ihmiset alkavat vähän availla seurapiirejään parin-kolmen hengen seurueisiin ja hyvä niin. Löydämme paljun edestä ihanan lämpimän ja tuulettoman nurkkauksen juoda kuohuviiniä, niin kuin vain vappuna voi tehdä keskellä päivää. Tässähän ihan unohtaa koko koronan.

Kokkailussa yhdistellään ketokokkailuja ja tavallisia ’hiilariruokia’. Juon mimosaa aamulla ja laitamme ruokaa. Ei huolta huomisesta hetkeen. Aion käydä maanantaina vaa’alla tsekkaamassa paljon viinit ja hiilarit tuovat nestettä kehoon. Ihan vain testimielessä.